Epäonnen syyskuu

Kun jokin lähtee menemään urheilussa pieleen, saa olla tarkkana ettei kaikki mene entistä enemmän solmuun. Tämä opetuksena itsellenikin jatkoa ajatellen.

Aloitetaanpa alusta. Muutenkin kehnosti mennyt suunnistuskauteni sai loppupysäyksen, kun syyskuun alun firmaliigan osakilpailussa vedin kunnon lipat avokalliolla. Jalat lähti alta niin, että en muista vastaavaa tapahtuneen koskaan. Yhtäkkiä olin vain ketarat ojossa maassa. Joka paikkaa kihelmöi ja verta valui joka puolelta. Hetken tuntemuksia kuunneltuani juoksin kiltisti pari viimeistä rastia ja tein hyväksytyn suorituksen. Kaikkialle sattui pirusti maalissa, mutta enpähän keskeyttänyt ja annoinpahan panokseni joukkueelle.

Vaikka luulin selvinneeni pintanaarmuilla, antoi illan tuskaiset tunnit viitteitä siihen, että en ehkä olisi täysin työkuntoinen seuraavana päivänä. Yö vielä meni buranan voimalla, mutta päädyin aamulla kuitenkin kurvaamaan lääkärin kursittavaksi. Toisesta kämmenestä oli nahkaa rullalla reilun kokoiselta alueelta ja toinen polvi oli samoin kokenut varsin mittavat nahan luovutukset metsään. Muut ruhjeet olivatkin oikeasti pieniä naarmuja. Vaikka henkiset kivut oli valtaisat ei ne fyysisetkään kivut kovin pieniä olleet.

Uimaan ei tarvinnut vähään aikaan haaveilla pääsevänsä. No siitä suivaantuneena aloitin ensin kävelylenkeillä ja lopulta polven saadessa ruven päälle jatkoin juoksemalla. Olinpa tavoitteenkin jo asettanut syyskuun lopun puolimaratonille. Uimaan ei käden kanssa vielä uskaltanut mennä, joten lisäsin juoksutreeniä.

Lopulta syyskuun puolivälissä olisin jo uskaltautunut uimaankin, mutta miehen pitkän työmatkan ja monen epäonnisen lastenhoitoyrityksen jälkeen en päässyt koko syyskuussa uimaan lähes ollenkaan. Olinpahan kuitenkin juossut. Siinä määrin, että viikkoa ennen puolikasta pohje sanoi työsopimuksen irti.

Itse diaknosoin pikaisesti rasitusvamman/lihastulehduksen ja vaikka kuinka pidin jalkaa levossa ja söin tulehduskipulääkettä ei se jalka tointunut juoksemaan puolikasta. Pitkäänhän nuo rasitusvammat kestää parantua, joten malttia vain peliin. Olin kuitenkin siinä määrin hermoromahduksen partaalla näiden kaikkien vammojeni ja epäonnistumisteni kanssa, että piti kyllä vähän keräille itsetunnon rippeitä.

Onneksi kannustajia löytyi, kun jaksoin hieman tuohtumukseltani niitä kuunnella. Enpä ole ensimmäinen urheilija joka itseään teloo. Lokakuun alussa twitteriin ilmestyi kuvia Norjan hiihdon olympiavoittajan Skofterudin epäonnisesta lenkistä. Jos ei nyt ihan noin huipulle mennä, niin piankos sitä lähipiiristäkin löytyi vähän tavallisempaa tallaajaa epäonnistumistensa kanssa: sekä ruhjeiden, että rasitusvammojenkin. Epäonnenkierteessä on vain niin vaikea nähdä sitä isoa kokonaisuutta. Nyt jo hieman ahdistuksesta palautuneena ja vammoista vapaana, olen jo suunnannut toiveikkaat katseeni tulevaisuuteen ja kohti niitä kuuluisia uusia haasteita.

Tässä vielä hieman mallia Milanon keskustan pyöräreiteistä, joita ihailin työmatkallani lokakuun alussa. Ai että, kun Suomessakin kesäinen kausi jatkuisi lokakuun puolelle ja voi kun pyöräilijät huomioitaisiin näin ruhtinaallisesti minunkin kotikaupungissani Espoossa.

Milanon keskustan pyöräkaista ja lokakuinen pyöräilysää.

Avovesiuintikauden saldo

Avovesiuinti on viimekesinä ollut yksinäistä puuhaa harjoitella ja eipä kisoissakaan ruuhkaa ole ollut. Tänä kesänä treenien osalta saatiin hieman tilannetta parannettua. Eräs uimari aloitti avovesiuintiryhmän ja aktivoi ison joukon uimareita osallistumaan Espoon Kaitalammella pidettyihin avovesitreeneihin. Itse osallistuin muutaman kerran ja erityisesti treeneissä tuli totuttua kylmään veteen. Kaitalampi on syvä järvi ja vesi siellä ainakin tänä kesänä varsin viileää. Toisaalta mikäpäs sen paremmin valmistaa lämpimiin allasvesiin tottunutta avovesikoitoksiin.

Yhteensattumat antoivat minulle vielä varsin kovatasoista uintiseuraa varsinaisissa kilpailuissa. Pitkäjärven yliuinti oli saanut osallitujia ennätysmäärän 50 kpl. Tämä määrä leviää Pitkäjärvelle varsin hyvin, kun mukana on kuitenkin monen tasoista menijää. Menomatkalla sain kuitenkin mukavan peesin ja nautiskelinkin tästä harvinaisuudesta koko matkan kivelle asti. Kääntöpaikan jälkeen yritin hieman jo saada hajurakoakin. Vaikka seura on aina mukavaa järvenselällä, on voitto (vaikka ei kilpailusta olekaan kyse) kuitenkin vielä mukavampaa. Varsinkin kun matkakaverina oli niinkin kova luu kuin Teemu Lemmettylä. Oma aikani oli lähes sekunnilleen sama kuin viime vuonna, joten tulosparannuksella ei päässyt tällä kertaa tuulettelemaan.

Pitkäjärven uimarannan kuhinaa ennen starttia.

Avovesiuinnin SM-kisoissa Kangasalla uintiseuran saaminen oli vielä makoisampaa. Tällä kertaa uin koko 3 km matkan legendaarisen triathlonisti Pauli Kiurun kanssa. Uimme Paulin kanssa vuorovedoin. Vauhti oli tasaista ja koska omassa sarjassani olin jo varsin hyvissä asemissa ensimmäisen 500 m metrin jälkeen ei hirveästi tehnyt mieli mennä mukavuusalueelta pois. Viimeisellä kierroksella hieman kuitenkin kilpailuvietti taas voitti ja niinpä vauhtiakin lisättiin. Kiritaistelussa sainkin maalissa parin sekunnin edun. Vaikka vesi olikin vain 18 asteista oli kimppatreeneistä selkeästi ollut hyötyä. Olin myös henkisesti valmistautunut siihen, että tämän tulen kestämään vaikka kylmää olisi. Näillä eväin selvisin ilman suurimpia ongelmia. Aikakin oli kovempi kuin viime vuonna Hämeenlinnassa.

Minä edessä, Pauli Kiuru perässä juuri ennen maaliintuloa (kuva järjestäjien sivuilta).

Ensi kaudella pyrin osallistumaan avovesiuinnissa myös arvokisoihin. Hollannin EM-uinneissa olisi tarkoitus syyskuussa olla puolustamassa EM-hopeaa. Ensi kesänä on treeneissä ja avovesikisoissa siis tiedossa erilaista säpinää. Ennen sitä on kuitenkin monta muuta haastetta odottamassa...

Kisko 2012

Eilen starttasin jo toista kertaa Kiskon perusmatkan tri-kisaan. Tästä taitaa tulla jo kesäperinne! Ilma onneksi suosi paremmin kuin viime kerralla. Vuosi sitten kärsittiin 30 asteen auringon täyteisestä hellepäivästä. Nyt ennen starttia satoi, mutta itse kisa käytiin sateettomassa säässä. Lämpöä oli pitkälti yli 20 astetta (pyöräilyn keskilämpötila oli 25 C) ja sää pilvinen.

Täytyy myöntää, että perhosia oli vatsassa riittävästi ennen starttia. Syynä tähän lienee varsin vaisu valmistautuminen tähän kesäharrastukseeni. Pitkiä pyörälenkkejä tein kyllä ennemmän, mutta kokonaiskilsat oli varmasti pienemmät. Märkäpuvulla ehdin käydä pari lyhyttä kokeilua ja ne kummatkin päättyivät kipeisiin käsiin. Lisäksi aktiivista treeniaikaa söivät valmistautuminen alkukesän MM-uinteihin, joka toki oli päätavoitteeni tänä vuonna. Positiiviista on kuitenkin ollut uuden juoksutekniikan löytäminen ja sen hiominen näytti tuottavankin hyvää tulosta kisassa.

Kisavalmisteluja vaihtopaikalla.

Naisia kisaan starttasi tänä vuonna 18 ja miehiä 102. Jostain syystä lähtö on jaettu niin, että naisilla on oma karsina ja miehillä omansa. Ehkä järjestäjät halusivat säästää naisia pahimmalta ryysikseltä. Itseäni tämä harmitti jo viime vuonna. Uinnissa kun on ihan mukava päästä kovaan peesiin ja nyt se ei täysin onnistunut. Lisäksi olen varma, että tällä järjestelyllä naisten uintimatka oli piirun verran pidempi kuin miehillä. No onneksi pääsin kuitenkin ennen ensimmäistä poijua isomman miesporukan eteen ja lopulta rantauduin toisena. Aika 23,45 oli hieman viime vuotista hiljaisempi, mutta matkahan voi hieman vuodesta toiseen vaihdella. Tällä kertaa en kuitenkaan hiljennellyt vauhtia loppuvaiheessa, vaan otin jopa pikku loppukirin.

Pyöräilyreittiä oli edellisestä vuodesta muutettu yhdeksi lenkiksi. Alkuun oli kiivettävänä varsin miehekäs mäki. Uinnin ja vaihtoalueen häsellysten jälkeen kyllä otettiin luulot heti pois ja hapot huuteli reisissä. Reitti oli hieman lyhyempi kuin viime vuonna, mutta varsin vaativa kovine vastatuulineen. Pyöräily sujui treenaukseen nähden ihan mukavasti vaikka toiveet vähän paremmasta keskivauhdista jäi toiveen tasolle. Tässä osa-alueessa olisi varmasti helposti kehitettävää, kun pyöräily on kuitenkin itselle se uusin laji näistä kolmesta. Aikaa 38 kilsan lenkkiin meni 1h 25 min eli keskivauhti jotakuinkin 27 km/h.

Juoksu oli tuttua Kiskoa. Kaksi viiden kilsan lenkkiä mäkisessä maastossa. Pari ekaa kilsaa kärsin pohkeiden kramppailusta, mutta se helpotti onneksi ennen ensimmäistä kääntöpaikkaa. Jouduin kuitenkin kävelemään pari mäkeä ja jopa pysähdyin venyttämään toista pahemmin oireilevaa jalkaa. Loppumatkaa kohden meno kohentui ja viimeiset 4 kilometriä meni suorastaan lentäen. Juoksuun aikaa tuhraantui kuitenkin yli tunti. Loppuaika parani viime vuodesta kuitenkin lähes 10 minuuttia ja pääsin alle sen maagisen kolmen tunnin rajan ajalla 2.55,10. Tästä suurin tulosparannus tuli ehdottomasti juoksusta. Fiilikset oli kaiken kaikkiaan ihan huippuhyvät maalissa ja ei tässä auta kuin suunnitella seuraavaa triathlon iloittelua. Matkan pituus ei tästä kyllä näillä näkymin tule kasvamaan.

Tässä kovassa lajissa kaikki maaliin päässeet ovat voittajia!

MM-kisaraporttia

Kisamatkasta on jo toivuttu ja on taas aika vetää tuloksia yhteen. Typistetty kilpailuohjelma ei kuitenkaan taannut kevyttä ohjelmaa. Tästä piti huolta vauhdikkaat tyttäreni. Vapaapäivät menivät uidessa heidän kanssaan meressä, hotellin altaassa ja paikallisessa vesipuistossa. Matkassa mukana oli myös yltyvä yskä.

Kilpailujen rekvisiittaa

Ensimmäisenä koitoksenani oli heti saapumista seuraavana päivänä päämatkani 200 selkäuintia. Uinti oli ulkoaltaassa ja päivän pelasti pilvinen sää. Kirkkaalla säällä suoraanuiminen on aina haastellisempaa. Lisäksi sijoituksellani (19.) jouduin kymmenen rataisessa altaassa reunaradalle, joka selkäuinnissa ei ole se kaikkein mieluisin rata. Uinti kulki kuitenkin varsin mukavasti vaikka hieman olisin voinut vauhtia toisella satasella lisätä. Loppu aika oli kuitenkin kohtuullinen ja jäin ennätyksestäni ainoastaan muutaman kymmenyksen. Ajalla 2.50,07 heltisi 12. sija. Kymmenelle parhaalle jaettiin mitallit ja tällä kertaa kymmenes sija jäi 0,9 sekunnin päähän.

200 su startti ulkoaltaassa

Viestipäivänä edessä oli neljä 50 metrin viestiä ja niissä uin kahdesti selkää ja kahdesti vaparia. Hyvin lähti nämä pikapyrähdyksetkin. Viesteissä sijoitukset vaihtelivat 15. ja 35. välillä. Viestiosallistujia oli parhaimmillaan/pahimmillaan lähes sata joukkuetta, joten mielestäni joukkueidemme sijoitukset olivat ihan loistavia! Kaiken lisäksi viestit ovat tosi hauskoja uida. Varsinkin tällaisissa massakisoissa on mukava puhaltaa joukkuekavereiden kanssa yhteen hiileen edes viestien ajan. Muuten tuntui, että muita ei ehtinyt juuri kisapäivien aikana näkemään.

Viestipyrähdysten innoittamana starttasin vielä viimeiseen uintiini 100 selkäuintiin kovat kierrokset mielessäni. Uinti menikin lähes nappiin ja tuloksena oma ennätys. Ajalla 1.16,88 olin lopulta 16. Jalat sain aivan hapoille ja kävely altaan reunalta ei onnistunut muutamaan hetkeen. Jäinkin katselemaan kuuman erän uintia, jossa koettiin draaman hetkiä. Ylivoimaisessa johdossa ollut Brasialialainen uimari hämääntyi luulemaan varaslähtököyttä maaliköysiksi ja teki maalikurotuksen 10 metriä liian aikaisin. Nopeasti kuitenkin reagoi tähän ja tuli kuin tulikin voittajana maaliin. Mutta sattuu sitä virheitä näemmä "huippu-uimareillekin".

Kokonaisuudessaan siis mukavasti menneet kisat. Yskä yltyi lopulta niin, että jatkoin lomaa vielä suoraan sairaslomalla. Onneksi sain kuitenkin kisat vedettyä ennen taudin huippua. 

Tyytyväinen MM-kisaaja

Kohti Italiaa ja MM-uinteja

Huomenna matka suuntaa kohti Italian Riccionea ja mastersien MM-uinteja. Tiedossa on kaikkien aikojen isoimmat uintikilpailut. Yhteensä ilmoittautuneita on 12 660, joista uintien allaslajeihin osallistuu lähes 9700 uimaria. Uinnit uidaan kahdessa olympiamitat täyttävässä altaassa. Joka toinen päivä naiset uivat ulkoaltaassa ja miehet sisällä ja sitten vaihdetaan. Aamulla kilpailut alkavat jo klo 7.30 ja lähes joka ilta jatkuvat klo 21 asti. Kisat pullistelevat osallistujia jo niin paljon, että epäilen hiukan voiko kisat enää olla kilpailijalle kovinkaan mielyttävät. Todennäköisesti ruuhkaa on verryttelyaltaassa, vessoihin, suihkuihin ja omaa vuoroa kilpailukoitokseenkin varmasti jonotetaan pitkään. Tunnelma tulee kuitenkin olemaan huikea!

Ulkoallas ja takana verryttelyallas

Tällä kertaa lomamme matkapäivät osuvat kisapäiville niin, että sekä 800 vu että 3 km avovesiuinti jäävät minun osaltani uimatta. Päätinkin keskittyä selkäuinteihin ja viesteihin. Samalla kisapäivät osaltani typistyivät kolmeen ja ehdin hieman lomailemaan muun perheen kanssa. Päin vastoin kuin viime vuoden EM-kisoissa, nyt ei tarvitse mitalleista haaveilla. Johan tuo osallistujamääräkin kertoo siitä, että paljon uimareita on saatu liikkeelle ja Italiaan kilpailemaan. Omat aikani lähtölistoilla oikeuttavat sinne sijan 20 tienoille. Ihan nimekkäitäkin uimareita on mukana, joten täytynee yrittää bongata muutamat olympiamitalistit ja maailmanmestarit. Ainakin mukana pitäisi olla 70-luvun tähti Jim Montgomery ja tuoreempia mestareita Vladimir Selkov ja Oleg Lisogor. Ja kun masters-kisoista on kyse täytyy mainita, että ilmoittautuneissa on toista kymmentä yli 90 vuotiasta ja vanhin osallituja on syntynyt vuonna 1914.

Hupiviesti Kyproksen leirillä

Suomalaisia uimareita uimaliiton tiedotteen mukaan mukana on 90. Mastersien MM- ja EM-kisoissa edustetaan omaa seuraa eli esimerkiksi viestit kootaan seuroittain. Uskoisin, että meidän seuran porukka, yhteensä 16 uimaria, on suurin. Tämä tietenkin helpottaa myös viestien kokoamista. Itse olen mukana kaikissa neljässä viestissä, jotka uidaan yhtenä viesteille pyhitettynä päivänä.

Vappu Kyproksella

Romanttisesti päätimme mieheni kanssa viettää tulevaa 10 v. hääpäiväämme treenauksen merkeissä Kyproksella uintiporukkamme kanssa. Mies keskittyi enimmäkseen jakamaan ajan uinnin ja juoksun välillä ja minä keskityin uimaan ja paljon. Viikon aikana uintikilometrejä kertyi 50 ja treeniaikaa yli 20 tuntia. Mukana yksi juoksulenkki. Ajassa ei ole mukana joka päivä käveltyjä matkoja altaalle, yhteensä yli 4km päivässä eikä jokailtaisia venyttelyitä. Venyttelyt oli jo aiempien leirin aikana nimetty KEO-venyttelyiksi. Arvannette mikä oli palautusjuoma venyttelyiden aikana :)

Paikallinen Olympiamitat täyttävä allas tarjosi loistavat puitteet treenaukselle

Treenit toki tähtäävät pääosin tuleviin MM-kisoihin, mutta toiveissa oli myös kasvattaa perusuintikuntoa kesän avovesi ja tri-koitoksiin. Vaikeaa oli kuitenkin rytmittää uinti toisaalta MM-kisoissa uitavia selkäuintimatkoja varten ja toisaalta pitkiä vaparimatkoja varten. Kesän mittaan nähdään miten kunnon on käynyt.

Kävelemässä hotellilta uima-altaalle.

Tällä kertaa treenauksessa oli ihan uudentyyppistä intensiteettiä. Ensinnäkin viikkokilsamäärät ovat aivan eri luokkaa kotona ollessa kuin aikoinaan. Leiriviikko toukokuussa melkeinpä tuplasi koko alkuvuoden kilsat. Yllättävän hyvin sitä kuitenkin jaksoi ja palautui. Ensimmäistä kertaa olimme myös näin pitkällä "lomalla" ilman lapsia. Lapset pärjäsivät mainiosti isovanhempien kanssa, mutta epäilen silti, että tästä lomatyypistä tulisi meille jokavuotista perinnettä.

Hengähdys päädyssä

Historian havinaa

Pieni musta kirjani

En ollut nuorena mitenkään menestynyt urheilija. Treenasin kovaa ja kovassa seurassa, mutta olin menestyksen osalta häntäpään urheilija. Muutama onnistuminenkin tuli tai ainakin sain itsetäni sen todellisen kunnon irti - muutaman kerran - ja aivan väärässä paikassa. Pieni musta kirjani on tallentanut lähes koko 90-luvun urani kisasuoritukset ja nyt 12 vuotta ensimmäisen urani lopettamisen jälkeen kaivoin sen esille. Ihania huippuparannuksia ensimmäisinä vuosina. Joitakin huonompia kisoja, joista en ole jaksanut kirjata kymmenyksiä ylös - vain kysymysmerkit kertomassa että odotukset olivat isommat. Muutamista kisoista muistan tarkalleen fiilikset ja tapahtumat kisapaikalla vaikka en ole tuohon kirjaan mitään tuntemuksia kirjannut. Viimeiseltä vuodelta en ole kirjannut mitään. Lopettaminen oli kypsynyt ajatuksissa ja oli väsähtänyt koko touhuun.

Syy miksi juuri nyt kaivoin kirjan esille oli viime viikon masters SM-uinnit. Yllätin itseni uimalla järjettömän kovaa. Niin kovaa, että kiinnostukseni heräsi vanhoihin aikoihini. Mietin olisinko iloinen vai surullinen siitä, että uisin kovempaa nyt 34 vuotiaana kuin alle 20 vuotiaana. Iloinen siitä, että vielä kykenen voittamaan nuoren itseni. Surullinen siitä, että järjetön treenaaminen ei ikinä vienyt sen pidemmälle. Ja edelleen vihainen siitä, että erilaisella valmennuksella olisin voinut olla ainakin vähän parempi.

Kirjaa selatessani tein yllättäviä havaintoja sekä kilpailumäärissä, lajeissa sekä niissä ajoissa. Tunteet vaihtelivat haikean ja helpottuneen välimaastossa. Nopeudessa saavutan jo all time enkkoja ja olen oikeastaan nyt vasta oppinut uimaan uinnin pikamatkoja, 50 m pyrähdyksiä. Kestävyydessä ja pidemmillä matkoilla jään valovuoden päähän 90-luvun ajoistani (niin kuin näillä treenimäärillä pitääkin). Haikeutta tunsin oikeastaan siksi, että mustan kirjan aikojen taakse kätkeytyy niin paljon elämääni ja kaikki muistot pulpahtelivat pintaan sitä selatessani. Helpottunut siitä, että tajusin mustaa kirjaani selatessa, että sain harrastukseltani oikeastaan kaiken mitä minulla nyt on - jopa sen pohjakunnon ja perustekniikan jolla ne huippuajat viikonloppuna uin.

Testausta

Innostuin mieheni esimerkkiä seuraten testaamaan itseäni. Kävin epäsuorassa kynnystestissä Vierumäellä. Testi tehtiin siis juosten urheiluopiston sisähallissa 200m radalla. Testauksesta vastasi kyseisen putiikin testauspäällikkö ja oli kaikessa tuskassaan oikein mukava kokemus. Kiitos mukavan ja kannustavan testiporukan. Olen nyt yrittänyt tulkita tuloksia sekä miehen kuvaamia videopätkiä. Ehkä tästä jotain potkua ja treenivinkkiä tuli kevääksi. Ainakin hiihtolenkeille yritän jo toteuttaa joitakin syke/treenivinkkejä. Olin tyytyväinen maitohapon sietooni - sain laktaatit nousemaan yli kymppiin. Mutta toisaalta en saanut sykkeitäni nousemaan maksimeihin. Ainakin hiihtäen olen saanut joitakin pykäliä korkeamman arvon. Syynä tähän tosin saattoi olla se, että vedin täyden setin testiä eli 8x1000m. Taisi matkallisesti olla hieman liikaa maksimeiden yrittämiseen viimeisellä. Onneksi rajat löytyi nätisti kolmannen ja kuudennen tonnin kohdilta.

Näytteenottoon tulossa

Samaisen Vierumäen loman yhteydessä otin uuden sykemittarin käyttöön. Oikeastaan perin miehen vanhan Polarin, kun hän hommasi itselleen Garminin. Kumpikin sai siis päivitetyn ja vähän paremmat lelun itselleen. Minulle uutena tuli gps-palikka, jolla nyt mittailen lenkkien matkaa ja lenkin aikana seurailen mm. nopeuttani. Olenkin pyrkinyt systemaattisesti pidentämään lenkkejäni ja onhan se yhdenlaista ajantappoa kun lenkin aikana vertailee miten nopeus vaihtuu ylä- ja alamäissä ;)

Treeniajat onkin mukavasti olleet nousussa vaikka treenimääriä en olekaan juuri kasvattanut. Lähestyin jo maagista 10h/vko useampana viikkona peräkkäin. Mutta pitihän se kauden eka tauti iskeä minuunkin. Flunssalla mennään ja toivotaan, että ehdin palautumaan vielä viimeistelyleiriin sekä loppukuusta käytäviin mastersien SM-uinteihin.

Pitkän radan masters SM 2011

Kisa-analyysini näyttää tulevan järjestäin muutaman kuukauden viiveellä. Ajattelin kuitenkin muutamalla lauseella kertoa Porin SM-uinneista ja hienosta uudesta hallista. Ei Suomen maassa niin usein uusia halleja rakenneta ja nyt pääsimme korkkaamaan uutuuttaan hohtavan hallin. Se varmasti siivitti ainakin minut ihan mahtaviin suorituksiin. Jännitykset oli avautuneet Jaltalla ja nyt vain nautiskeltiin. No 800 vu ei ihan irronnut kuten avauspäivänä Jaltalla, mutta selkäuinteihin olin ihan mielettömän tyytyväinen.

Viestit mukaan lukien starttasin selkäuintiin yhteensä viisi kertaa. Lyhyellä 50 m pyrähdykselläkin alan löytämään sisäistä uimariani. Olen aina ollut kehno näissä pikapyrähdyksissä, mutta nyt löysin rytmin.

200 selkäuinnissa pääsin hyvin vedon päälle ja sain kuin sainkin uitua sen SE-ajan jota oli jo pari vuotta havitellut. Tuntui, että pääsin ihan eri tasolle kun oli tahkonut sekunnin päähän siitä ennätyksestä ja nyt alitin sen yli viidellä sekunnilla. Tuuletin maalissa ekaa kertaa elämässäni ja nautin.

Viimeisenä päivänä alkoi kisapäivät jo painamaan, mutta uin kuin uinkin vielä ennätykseni 100 selärissä. Kisaviikonlopun täydensi naisten 4x100 sekariviesti, jossa teimme sekä SE:n että PE:n.

Porin uusi 50m allas