Jäähyväiset Leppävaaran uimahallille

1969 rakennettu halli peruskorjataan

Toukokuun lopussa jätimme jäähyväiset päätreenialtaallemme Leppävaraan uimahallissa. Hallissa on edessä parin vuoden perusteellinen remontti ja samassa yhteydessä Espoo saa vihdoin kunnon maauimalan. Uintikeskuksesta muodostuukin varsin mukava uinnin mekka. Ulos tulee Olympiamitat täyttävä allas ja sisälläkin on 8 ratainen piikin allas sekä uutena hyppyallas. Lisähärpäkkeinä muutama lastenallas lisää, porealtaita, saunoja, punttisali ja kunnon kahvio. Hallin remontin etenemistä voi seurata esimerkiksi Leppävaara seuran sivuilta.

Suihkutilojen lasitiilet kasvattivat talvisin komeat jääpuikot ilmastointi aukon alle.

Naisten pukuhuoneen suihkuhuone.

Piiitkä käytävä.

Tuohon suuntaan kroolaamaan.

Espoossa ei remontin ajan ole kuin kolme hallia käytössä: Tapiola, Espoonlahti ja Keski-Espoo. Ahtaus tulee olemaan suuri. Me mastersuimarit väistymme tietenkin nuorempien harrastajien tieltä ja saamme käyttöömme kaikki jämäharjoitusajat. Olimmekin tottuneet varsin hyviin oloihin. Treenejä oli joka arki-illalle ja tilaa reilusti. Leppävaarassa käytössä oli koko halli sulkemisajan jälkeen ja Espoonlahdessakin useampi 50 m rata. Lisäksi vapaaharjoitteluvuoroja oli viikonloppuisin. Syksyn vuorot ovat jo alustavasti tiedossa ja Espoon puolelta tilaa meille ”vanhuksille” on tosi niukasti. Onneksi saimme hätäapuvuoron Kauniaisista ja siellä meillä on yhtenä iltana viikossa koko halli käytössä. Sopu sijaa antaa ja edessä häämöttää uudistunut Leppävaaran halli, tai paremminkin uimakeskus.

Legendaarisia mainoksia. Osa jo varsin vanhoja.

Uusi halli ja ulkoalue piirrustuksissa.

Masters SM Maarianhamina 22.-24.3.2013

SM-uinnit järjestettiin lähes ulkomailla kun matkasimme laivalla Maarianhaminaan. Asiointikin piti pääosin tehdä toisella kotimaisella. Yllättävän paljon masters-uintiväkeä oli kuitenkin meren taakse matkaan lähtenyt. Itselläni starttisetti oli varsin vakiintunut. Perjantain jätin taas väliin, mutta lauantaille ja sunnuntaille lajeja riitti. Viestit jaksojen alkuun ja loppuun ja lisäksi joka jaksossa henkilökohtainen pulahdus. Lauantain päivästä tulikin megapitkä, kun ilta venähti hallin valojen sammuttua automaattisesti klo 20 kesken viimeisten viestiuintien. Eivät olleet kisojen ajaksi poistaneet ajastimia valoista. Lopulta hallilta pääsimme pois vasta klo 21. Vielä kun paikalliset ravintolat eivät osanneet varautua nälkäisiin uimarilaumoihin, kotiuduimme hotelliin ruokailun päätteeksi vasta klo 23. Omalta osalta kisat sujuivat varsin mallikkaasti ja ajat viittasivat siihen, että vielä sitä edelleen kehitytään uimarina. Valitettavasti kuitenkin päälimmäisenä reissusta ei suinkaan jäänyt onnistumisen maku suuhun.

Käännösvahdit työntouhussa.

Lauantain megayllätyksestä vastasi nimittäin virkaintoinen käännösvahti. En muista, että minua olisi ikinä ennen hylätty uimakisoissa. No nyt tuli sekin koettua. Päämatkallani 200 selkäuinnissa kolmannessa käännöksessä en käännösvahdin mielestä toiminut sääntöjen mukaisesti. Itse en kyllä tällaista ”virhettä” tunnistanut tehneeni ja asia selvisi kun mieheni oli netistä liveaikoja seuratessaan ihmetellyt tuloksen häipymistä ruudulta. Tekstiviestiä ihmeteltyäni kävin minäkin tulosliuskoista toteamassa asian laidan. Ei auttanut keskustelut päätuomarin kanssa. Asiasta ei kuulemma kannata valittaa, koska tuomiota ei tultaisi purkamaan. Sana sanaa vastaan. Oh well, eipä aika edes ihan ollut suomenennätys, joten olkoon nyt sitten… Varsin kova aika kuitenkin oli ja olisin mielelläni sen ennätyksekseni kirjannut.

Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin: Maarianhaminan Mariebad täytyy kyllä kehua miljöönsä puolesta aika huikeaksi halliksi. Ulkoaltaat olivat talvellakin auki ja siellä kamerat välkkyivätkin ahkeraan. Taustalla sekä hallin ikkunoista että ulkoaltaista idyllinen meren jää, jäätie ja paljon ulkoilevia ihmisiä auringonpaisteessa.

Ja takana siintää meri.